skip to main |
skip to sidebar
Kuin aavistellen
jalkoja - muurahainen
kourua pitkin.
. . .
Katusoittaja
potkiskelee itsekin
tyhjää kuppiaan.
. . .
Kumarruksensa
jokaiselle ovelle -
postinkantaja.
. . .
Kevään merkkinä
ensimmäisen kärpäsen
annetaan lentää.
. . .
Silmissä paljas tasanko,
kunnes jokin alkaa erottua.
Näet kivet, korret,
hiljaisuuden sydänkäyrän.
Tarkentuu piirrin.
Kyllin läheltä katsottuna
näet kaiken olleen yhtä vuoristoa.
. . .
Katettu vainajan tarhaan.
Nyt hän on itse valoa,
tulikärpästen kipinöita.
Sallii hämärän, metsänväen
käydä tervehtimässä.
Kunnes tuokkoset
ovat tyhjät, tyhjentymättömät.
(Lassi Nummelle 14.3.2012)
. . .
Yöpakkasia,
ritinä anturoissa.
Aamu aamulta
kuin puhaltaisi korvaan
helisevämmän soinnin.
. . .